Tässä kuussa puhutaan kai enemmän mansikoista kuin heinistä.
Olen alkanut pitää mansikoista. Nuorempana ne olivat joku mutsin pakkomielle joka kesä. Oli jotenkin ahdistavaa katsella äitini kattilakokoelmia hellalla kun hillot kiehuivat välillä yli. Äitini yritti ilmeisesti siinä samalla jotenkin opastaa minua ja siskoani, tulevia kotirouvia, hillon teossa ja myöhemmin kanssa mansikoiden pakastamispuuhissa. No, meistä ei koskaan tullut kotirouvia emmekä tee hilloja emmekä sullo myöskään marjoja pakkaseen, jos ei nyt ole jokin aivan outo tilanne.
Oudot tilanteet liittyvät kyllä enimmäkseen kaikkeen muuhun mahdolliseen. Ja siksi kirjoittelen tässä. Jäsentelen.
Istuskelen omassa kaupassani. Asiakkaita ei näy, ei ole näkynyt oikeastaan pitkään aikaan, ostavia sellaisia. Saattaa olla lama. Tosin eilen eräs iäkkäämpi mies sanoi, että lama on ohi, koska paatteja on enemmän Pohjoisrannalla. Vilkaistuani paattitilannetta, en kyllä huomannut siinä muuta kuin vuodenaikaan liittyvän muutoksen. Jos saa juhannukseen mennessä veneensä vesille, niin ok, mutt luulen, että kaikki eivät ehdi siihen mukaan, vaan laittavat sitten myöhemmin, viimeistään silloin kuin pahimmat helteet alkavat.
Merivesi lämpiää hitaammin. Kesä jatkuu vaikka koulut alkaisivatkin.
Tänään ei ole vielä tapahtunut mitään outoa mikä pitäisi säilöä.
